Olen käynyt mielessäni läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot, mitä au pair elämä voi tuoda tullessaan.
1. Perhe onkin kamala. Aivan hirvittävä. Entä, jos meillä ei synkkaakaan yhtään? Entä, jos perhe olettaa minun olevan jokin kotiorja? Että teen suursiivouksen joka viikko? Tai jos lapset ovatkin oikeita monstereita? Apuaaa!
2. En saa kavereita. Jään ihan yksin. Kökötän huoneessani päivästä toiseen, käyn yksin kaupungilla, vietän illat katsellen netflixiä. Hyi, tämä pelottaa vielä enemmän kuin kohta 1.
3. Joudun asumaan kellarissa. Tai lasten huoneessa. Minulla ei ole omaa rauhaa, eikä omaa tilaa. Kotikoloni on kolkko ja vetoisa, hyi.
4. Työajan ja vapaa-ajan erottaminen. Tämä on varmasti vaikeaa, koska asun työnantajan luona. Jos perhe olettaa, että vapaailtoina vietän heidän kanssaan laatuaikaa? Katsotaan yhdessä elokuvia tai käydään lenkillä? Jos he olettavat, että vapaaillasta huolimatta siivoan keittiön ja laitan lapset nukkumaan?
5. Perhe onkin natsi, mitä juhlimiseen tulee. En ole sinne menossa bailaamaan, mutta au pair kavereiden kanssa tulee varmasti menojalka vipattamaan! Kauheaa, jos en koskaan saisi lähteä mukaan. Se edesauttaisi yksin jäämistä :(
6. Perhe ei haluakaan minua. He joko hylkäävät minut ennen Lontooseen saapumista tai he eivät ole tyytyväisiä minuun ja lähettävät minut kotiin. Kauheaa!
On näitä varmaan aika monta muutakin, mutten osaa pukea pelkojani sanoiksi. Suurimmat pelkoni ja kauhukuvani on kuitenkin tuossa.
Koska yksinjääminen pelottaa kaikkein eniten, olen aikaisin liikenteessä. Olen tehnyt profiileita meet au pairs -sivustoille, liittynyt facebook ryhmiin, jutellut kaikille, jotka asuvat edes samalla suunnalla. Parit kahvit/kaljat on jo sovittuna, vaikka saapumispäivänikään ei ole vielä selvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti