London Calling

En varmaan koskaan ole ollut näin onnellinen ja helpottunut! Olen ollut todella stressaantunut tulevaisuuteni suhteen, koska suunnitelmani menivät aikalailla uusiksi. Valmistuin kuukausi sitten viittomakielen ohjaajaksi ja olen pitkään suunnitellut lähteväni heti kevällä/kesän alussa au pairiksi. Yläkerran ukko taisi olla erimieltä ja melkein vuosi sitten selkäni/lonkkani alkoivat oireilla ja kivut ovat olleet sanoin kuvailemattomia. Tutkimukset ovat olleet hitaita eikä minulla vieläkään ole diagnoosia. Magneettikuvat otetaan toukokuun lopulla ja kesäkuussa saan tietää niiden tulokset. Olin löytänyt itselleni jo ihanan host perheenkin, mutta he tarvitsevat au pairin jo toukokuussa, joten jouduin kieltäytymään ihanasta tarjouksesta. Valmistumisen jälkeen ahdistus oli suuri, koska en tiennyt, voinko hakea oman alan töitä vai en, vietänkö loppu elämäni Mäkkärin kassalla, pääsenkö koskaan toteuttamaan haaveitani, missä olen vuoden päästä.......... 

Päätin epätietoisuudesta huolimatta jatkaa host perheen etsimistä ja siirtää aloitusajan suosiolla syksylle. Siihen mennessä olen toivottavasti saanut diagnoosin ja lääkitykset kohdilleen. Ehdin jutella pitkään muutaman perheen kanssa ja eilen sain varmistuksen! Suosikkiperheeni on valinnut minut! Minä muutan elokuussa Lontooseen! Jee! Suurin haaveni käy toteen! Oikeasti! Olen pää pilvissä! 

Perhe on suomalainen yrittäjäperhe, johon kuuluvat isä, äiti ja 3 poikaa, 12,9 ja 5 vuotiaat. Vanhimmalla pojalla on aspergerin syndrooma ja vaatii siksi erityistä tukea. Perhe asuu vielä Suomessa, mutta he laajentavat yritystään kesän aikana Lontooseen ja siksi on muutto edessä. Heillä on ollut useita au paireja jo vuosien ajan, moni on viihtynyt perheessä pidempäänkin kuin on aluksi sovittu. Siksi uskallan luottaa siihen, että asiat tulevat sujumaan hyvin ja ilman sen suurempia yllätyksiä. 

Olemme keskustelleet jonkin verran työnkuvastani, joka painottuu lähinnä kouluun ja harrastuksiin viemiseen, kevyeen siivoukseen (perhe aikoo hankkia siivoojan, joten siivous on lähinnä astianpesukoneen täyttöä, lelujen järjestelyä...), välipalojen laittamiseen, läksyissä auttamiseen ja mukavaan yhdessäoloon. Työtunteja on n. 6päivässä ja viikonloput ovat melkein aina vapaita. Viikkoraha on 80puntaa ja lisätyöstä maksetaan tietysti. 

Aloitan luultavasti heinäkuussa perheen Suomikodissa, vanhempien hoitaessa yrityksen asioita Lontoossa. He ovat luultavasti paljon poissa, joten olisin ainakin pari viikkoa isovanhempien apuna poikien kanssa kotona. Tämä olisi todella mukavaa niin olisi aikaa tutustua poikiin ja perheen tapoihin turvallisessa kotisuomessa. 

Tämän blogin tarkoitus on siis kertoa elämästäni au pairina, Lontoosta, Englannista, kaikista järjestelyistä, mitä au pairiksi lähteminen vaatii ja ihan vain kuulumisita....